Skootteri on ollut yli viikon käytössä, jolla ollaan Suvin kanssa painettu menemään n. 450 kilometriä ympäri saarta. Erilaisia paikkoja ja kokemuksia on saanut kokea lukemattomia (joista osa hieman jänskiäkin, ei skootterin selässä, huoli pois). Pikavertauksena viime vuoden Korfun reissuun: Korfulla on paremmat rannat, täällä kauniimmat ja jylhemmät maisemat sekä kulttuurinähtävyyksiä laajemmalti. Vesi on Samoksella myös kirkkaampaa. Tänään kiivettiin aivan riittävän korkealla olevalle – matematiikkakirjoista tutulle – Pythagoran luolalle, joka sijaitsee saaren korkeimman vuoren, Kerketeasin laella. Normituristeille tarkoitettu nousupolku oli paikoin sellaista, että yksi väärä valssiaskel olisi tiennyt melkoista pudotusta. Itse luolat olivat makea kokemus ja uskomatonta ajatella paikan historiaa paikan päällä. Näin ylhäällä vielä toisenlaisen kulttuuriannoksen, kun puolihullu serbi-isi bostaili kahdelle pojalleen seisten huipulla olevan muurin reunalla pitäen kiinni ainostaan muutamista hatarista puun risuista, puuskittaisessa tuulessa. Jummijammi. Ehkä vähän v*tutti tulla pitkänä miehenä hämähäkkityylillä huipun portaat varman päälle alas, mutta ainakin todennäköisyydet eloonjäämiseen olivat hieman paremmat kuin tällä extreme-serbillä.

Vielä toinen viikko jäljellä ja huomenna tavataan Samoksen kaupungissa uusia suomalaistuttavuuksia, joille esitellään jo koluttuja paikkoja. Jassu!

Siirsin pari kännykuvaa bluukkarilla Macbookille:

Täällä ylhäällä herra Pythagora asusteli piilossa poliittista ilmapiiriä opettaen viisauksiaan.

Tsamadoun kirkkaita rantavesiä.

Tämän systeemin avulla on kätevä seurata juoksemistaan nettiselaimesta sekä etenkin itse juoksun aikana. Nanon keskinappia painamalla puheääni kertoo juoksuun käytetyn ajan, juostun matkan ja kilometrinopeuden. Ja vielä onnittelujakin saa kuulla ennätyksistään sellaisilta sunnuntaiurheilijoilta kuin Lance Armstrong ja Paula Radcliffe. Datan siirtyy automaattisesti Nikeplus.com:iin kytkettäessä iPod Macciin. Nikeplus.com sisältää tekniikaltaan melko pintapuolisen, mutta riittävän juoksukommuunin.

Pitää tässä nyt mainita sekin, ettei Niken kenkiä ole pakko käyttää. Ratkaisuja tähän on monia. Itse rakensin omani.

Lyhyesti selostettuna iPod Nanoon tulee vastaanotin ja kenkään anturi. Kätevimmin homma aukeaa katsomalla alla oleva video.

Nyt vaan pystiä torille! :-)

Testissä on tiedon tenttauksen lisäksi huvittava kohta, jossa pitää klikata hiirtä ajanlaskun käynnistämiseksi, käydä nopeasti punnertamassa kymmenen punnerrusta, ja klikata uudestaan. En tosin viitsinyt alkaa tähän ja kuvittelin kaiken tapahtuvan seitsemässä sekunnissa. Nyt hämää hieman onnistuisko… testiin taitaa mennä ;)

- Olen nähnyt tämän touhun läheltä, ja ovathan hommat muuttuneet. Ennen kun tulimme edustamaan Suomea, lehdistö toi esiin positiivisia asioita. Nykyään se on toisin päin ja pääasiassa ovat negatiiviset asiat. - Ei ole välttämättä kiva tulla raskaan kauden jälkeen MM-kisoihin, kun niskaan tulee vain kritiikkiä.

Heh, ennen kisoja haukutaan joukkueen mahdollisuudet lyttyyn ja kisojen jälkeen…

Eräs pelaaja teki eritoten vaikutuksen olemuksellaan, Mikko Koivu. Eikös se perinteinen tiukan pelin puoliaikahaastattelu ole aina mennyt jokseenkin näin: pelaaja katsoo maahan ilman hymyn häivää kuin peura ajovaloissa, selitellen kaikella nöyryydellä toimittajan esille tuomia epäkohtia pelistä.

Koivulla on hieman terveellisempi tapa, jonka linkittää raikkaasti voittamisen kulttuurin puolelle. YLE:n kamerahaastattelussa koko Suomen kansan edessä, Koivu katsoo toimittajaa suoraan silmiin ja sanoo: -”Musta sä olet aivan väärässä tossa, me pelataan hyvin. Ei ole ongelmaa.” Niin kuin asia olikin. Ei voi muuta kuin ihastua häiskään. Pitäisi pelaajan aina tietää minkä pelaajan pitäisi tietää.

Lisäksi tämän nuoremman Koivun fyysinen olemus ja päättäväiset ratkaisut kentällä saivat toteamaan kotijoukoille Venäjä-pelin puolessa välissä, että “tuo kaveri tulee ratkaisemaan vielä pelejä, ei ehkä vielä näin nuorena, mutta tulee”. Myöhemmin samassa pelissä kaveri nostaa härskisti veskarin mailan tieltään ja upottaa Suomen finaaliin, jatkoajalla.

Mediakeskusteluista voi jo selvästi aistia yhteiskuntaa läpileikkaavasta halusta positiivisempien näkökulmien painottamiseen.

On aina hienoa seurata hallittua driftausta eli peräluisussa ajamista asiaan kuuluvien karjahdusten tiivistäessä tunnelmaa. Lehtihaastattelu ennen Suomen Paras Nuori Kuski 2007 finaalia.

Vakavammin ottaen, kohta on bileiden aika!

Lordin viisuvoitto on kaikesta positiivisuudesta huolimatta jalkauttanut myös sen pienen kyynikkojen ryhmän, joka ei tajua _edes tässä vaiheessa_ pitää ajatuksiaan omana tietonaan. Missä joku kehottaa olemaan ylpistymättä ja missä toinen sanoo viisujen olevan pikkujuttu. Jos sata miljoonaa eurooppalaista katsoo Suomen voittavan euroviisut, on se hitusen enemmän kuin pikkujuttu ja pieni ylpistely ei tätä kansakuntaa haittaa. Joillakin on mielenkiintoinen näkökulma, että on ilmeisesti todella fiksua ja ylevää vähätellä näinkin hyvää asiaa. Todellisuus kuitenkin on, että omaan saappaaseensa kusevat, kun eivät osaa pitää hauskaa tilaisuuden tullen.

Näin kirjoitin viime vuonna viisujen jälkeen. Katsotaan löytyykö näitä juontajia tmv. dissaavia pikkusieluja, joilla on historiallisen auktoriteetin asennuttama alistetun kansan itsetunto. Jotkin alhaiset median edustajatkin voisivat keskittyä juontajien ranskan kielen taitojen syvätarkastelun sijaan kiinnittämään huomiota johonkin muulla tavoin myyvään draamaan. En vain ymmärrä tätä omien koipien puremista, en vaan. Euroviisujen isännöinti on harvoin kohdalle sattuva huomion osoitus, josta pitää ottaa kaikki irti, jotta myös kansantalous hyötyy asiasta. Haloo, näillä leveysasteilla pitää olla kulttuurisen pääoman ja persoonallisen otteen olla vahvempaa kuin etelässä, koska ketä kiinnostaa harmaa loska? Se on vaikeampaa, jos ei puhalleta yhteen hiileen. Yhteisönsä vankkumattomalla tuella mies tai nainen nousee kirkkaana mille tahansa estradille, vaikka asetelma olisi murhaava.

Myyntipaineessa olevilta medioilta odottaisin hieman kansainvälisyyttä näinä digiaikoina. Kun ranskan kielen taitoa tilanteen huomioon ottaen moraalisesti parempaa aihetta ei löydy, passit käteen ja painukaa ulkomaille keräämään juttua. Nyt pitää kehua omia, perkele!

Nyt vaan hyvät kemut pystyyn, voimat Suomelle, ja hanaa Hanna!!

Liikkuva elämä ja useat eri laitteet tuovat väkisinkin mukanaan hieman monimutkaisuutta. Kun on useampia laitteita, myös tiedostot ovat useammassa paikassa, ja se koituu usein ongelmaksi. Löysin tähänkin ratkaisun nimeltä Rsync. Minulla on kovalevy(i)lläni kansio, jonka alla on eriaiheisia kansioita (työ, opiskelu, vapaa-aika) ja niiden alla lisää. Tuunasin Rsyncin toimimaan niin, että molemmat Macit hakee tai siirtää muuttuvan datan verkkolevylle. Tämä tapahtuu, kiitos Mac OSX:ssä olevan Unix kloonissa olevan cronin avulla automaattisesti neljä kertaa päivässä, täysin huomaamatta taustalla. Näin mukana on aina ajan tasallla oleva tiedostokanta ja tiedotkin vielä varmuuskopioituna verkkolevyllä. Sen verta nörtti olen, että saan kiksit tällaisesta kätevyydestä. Myös puhelimeni päivittyy cronin avulla iMacin ja N73:n välillä siirtäen kalenterimerkinnät ja yhteystiedot talteen, täysin automaattisesti puhelimeen tai tietokoneeseen koskematta. Suosittelen lämpimästi.

Spanning sync yhdistää vielä tulevaisuudessa iCalin ja Google Calendarin toimimaan yhdessä.