Danmeister.net | Raavinrauta Blogi

Live-lomaterkkuja täältä Samoksen auringosta, Kreikasta. Saunalahdella on Vodafonen kanssa diili, jolla toimii puhelimen netti ulkomailla, jota kautta pääsee Macbookilla kätevästi nettiin.

Skootteri on ollut yli viikon käytössä, jolla ollaan Suvin kanssa painettu menemään n. 450 kilometriä ympäri saarta. Erilaisia paikkoja ja kokemuksia on saanut kokea lukemattomia (joista osa hieman jänskiäkin, ei skootterin selässä, huoli pois). Pikavertauksena viime vuoden Korfun reissuun: Korfulla on paremmat rannat, täällä kauniimmat ja jylhemmät maisemat sekä kulttuurinähtävyyksiä laajemmalti. Vesi on Samoksella myös kirkkaampaa. Tänään kiivettiin aivan riittävän korkealla olevalle – matematiikkakirjoista tutulle – Pythagoran luolalle, joka sijaitsee saaren korkeimman vuoren, Kerketeasin laella. Normituristeille tarkoitettu nousupolku oli paikoin sellaista, että yksi väärä valssiaskel olisi tiennyt melkoista pudotusta. Itse luolat olivat makea kokemus ja uskomatonta ajatella paikan historiaa paikan päällä. Näin ylhäällä vielä toisenlaisen kulttuuriannoksen, kun puolihullu serbi-isi bostaili kahdelle pojalleen seisten huipulla olevan muurin reunalla pitäen kiinni ainostaan muutamista hatarista puun risuista, puuskittaisessa tuulessa. Jummijammi. Ehkä vähän v*tutti tulla pitkänä miehenä hämähäkkityylillä huipun portaat varman päälle alas, mutta ainakin todennäköisyydet eloonjäämiseen olivat hieman paremmat kuin tällä extreme-serbillä.

Vielä toinen viikko jäljellä ja huomenna tavataan Samoksen kaupungissa uusia suomalaistuttavuuksia, joille esitellään jo koluttuja paikkoja. Jassu!

Siirsin pari kännykuvaa bluukkarilla Macbookille:

Täällä ylhäällä herra Pythagora asusteli piilossa poliittista ilmapiiriä opettaen viisauksiaan.

Tsamadoun kirkkaita rantavesiä.

Kuntoilun, tekniikan ja erityisesti Internetin yhteishyödyntämiseen on aivan liian vähän hyviä tuotteita. Yksi kätevä on kuitenkin Niken ja Applen yhteistyössä ideoima Nike+.

Tämän systeemin avulla on kätevä seurata juoksemistaan nettiselaimesta sekä etenkin itse juoksun aikana. Nanon keskinappia painamalla puheääni kertoo juoksuun käytetyn ajan, juostun matkan ja kilometrinopeuden. Ja vielä onnittelujakin saa kuulla ennätyksistään sellaisilta sunnuntaiurheilijoilta kuin Lance Armstrong ja Paula Radcliffe. Datan siirtyy automaattisesti Nikeplus.com:iin kytkettäessä iPod Macciin. Nikeplus.com sisältää tekniikaltaan melko pintapuolisen, mutta riittävän juoksukommuunin.

Pitää tässä nyt mainita sekin, ettei Niken kenkiä ole pakko käyttää. Ratkaisuja tähän on monia. Itse rakensin omani.

Lyhyesti selostettuna iPod Nanoon tulee vastaanotin ja kenkään anturi. Kätevimmin homma aukeaa katsomalla alla oleva video.

Jatkuu » » »

Mahtavaa, kun Teukka sai vihdoin kannatella Stanley Cupia leveän hymyn kera. Selänteen uran kaaresta tulee etäisesti mieleen Mika Häkkinen. Siinä mielessä tietenkin, että molemmat hangonkeksit ovat kokeneet urallaan vakavia loukkaantumisia, mutta voittoon on noustu. Saattaa olla, että maitopoika vetelee ihan muita juomia seuraavan viikon verran…

Nyt vaan pystiä torille! :-)

Hesarilla on viileästi tehty Paluu pulpettiin -peruskoulutesti. Tempaisin itsekin testin.

Testissä on tiedon tenttauksen lisäksi huvittava kohta, jossa pitää klikata hiirtä ajanlaskun käynnistämiseksi, käydä nopeasti punnertamassa kymmenen punnerrusta, ja klikata uudestaan. En tosin viitsinyt alkaa tähän ja kuvittelin kaiken tapahtuvan seitsemässä sekunnissa. Nyt hämää hieman onnistuisko… testiin taitaa mennä ;)

Näin pikamainintana: käytiin eilen katsomassa Helsingin kaupunginteatterin Kiviä taskussa -näytelmä, jota suosittelen lämpimästi. Martti Suosalo ja Mika Nuojua vetää kahdestaan 15 roolia aikamoisella tykityksellä putkeen. Molemmat olivat loistavia, mutta etenkin Suosalolla oli pari roolihahmoa, jotka tipauttivat täysin. Pitää pitää ihan hiuksista kiinni, jotta pysyy mukana, sanoisin. Karaktääripotpurri – jos näytelmää näin pähkinäisesti summaisi.

Petteri Nummelin Iltalehdessä

- Olen nähnyt tämän touhun läheltä, ja ovathan hommat muuttuneet. Ennen kun tulimme edustamaan Suomea, lehdistö toi esiin positiivisia asioita. Nykyään se on toisin päin ja pääasiassa ovat negatiiviset asiat. - Ei ole välttämättä kiva tulla raskaan kauden jälkeen MM-kisoihin, kun niskaan tulee vain kritiikkiä.

Heh, ennen kisoja haukutaan joukkueen mahdollisuudet lyttyyn ja kisojen jälkeen…

Eräs pelaaja teki eritoten vaikutuksen olemuksellaan, Mikko Koivu. Eikös se perinteinen tiukan pelin puoliaikahaastattelu ole aina mennyt jokseenkin näin: pelaaja katsoo maahan ilman hymyn häivää kuin peura ajovaloissa, selitellen kaikella nöyryydellä toimittajan esille tuomia epäkohtia pelistä.

Koivulla on hieman terveellisempi tapa, jonka linkittää raikkaasti voittamisen kulttuurin puolelle. YLE:n kamerahaastattelussa koko Suomen kansan edessä, Koivu katsoo toimittajaa suoraan silmiin ja sanoo: -”Musta sä olet aivan väärässä tossa, me pelataan hyvin. Ei ole ongelmaa.” Niin kuin asia olikin. Ei voi muuta kuin ihastua häiskään. Pitäisi pelaajan aina tietää minkä pelaajan pitäisi tietää.

Lisäksi tämän nuoremman Koivun fyysinen olemus ja päättäväiset ratkaisut kentällä saivat toteamaan kotijoukoille Venäjä-pelin puolessa välissä, että “tuo kaveri tulee ratkaisemaan vielä pelejä, ei ehkä vielä näin nuorena, mutta tulee”. Myöhemmin samassa pelissä kaveri nostaa härskisti veskarin mailan tieltään ja upottaa Suomen finaaliin, jatkoajalla.

Mediakeskusteluista voi jo selvästi aistia yhteiskuntaa läpileikkaavasta halusta positiivisempien näkökulmien painottamiseen.

Hieman hirvittää tämä nykyinen megarumba, joka kodin viihdekeskukseen liittyy. Olen niitä ihmisiä, joita kiinnostaa hyvän tekniikan kuluttaminen, muttei juurikaan sen harrastaminen. Monen viikon tiedon perässä nettisurffailun jälkeen, tuli olkkariin vihdoin 46-tuuman HD-telkkari. Vihdoin voi heittää lähinnä prinssinakkia edustaneen 28-tuumaisen kuvaputkitelevision tämän todellisen bratwurstin tieltä. Xbox 360:n pelit näyttävät myös lievästi sanottuna upeilta. Viisu- ja lätkästudio here we come!

Ja siitä lähtee!

On aina hienoa seurata hallittua driftausta eli peräluisussa ajamista asiaan kuuluvien karjahdusten tiivistäessä tunnelmaa. Lehtihaastattelu ennen Suomen Paras Nuori Kuski 2007 finaalia.

Pitää tässä vapun henkeen olevassa meiningissä tulla suitsuttamaan tätä läpällä tehtyä Party 4 Love euroviisubiisiä. Koko poppoo sai aikaan viisukliseiden potpurrin yhden biisin sisään, jotka Sillanpää sitten vielä olemuksellaan pisti visuaalisesti lihaksi. Hahah! Upeeta!

Vakavammin ottaen, kohta on bileiden aika!

Lordin viisuvoitto on kaikesta positiivisuudesta huolimatta jalkauttanut myös sen pienen kyynikkojen ryhmän, joka ei tajua _edes tässä vaiheessa_ pitää ajatuksiaan omana tietonaan. Missä joku kehottaa olemaan ylpistymättä ja missä toinen sanoo viisujen olevan pikkujuttu. Jos sata miljoonaa eurooppalaista katsoo Suomen voittavan euroviisut, on se hitusen enemmän kuin pikkujuttu ja pieni ylpistely ei tätä kansakuntaa haittaa. Joillakin on mielenkiintoinen näkökulma, että on ilmeisesti todella fiksua ja ylevää vähätellä näinkin hyvää asiaa. Todellisuus kuitenkin on, että omaan saappaaseensa kusevat, kun eivät osaa pitää hauskaa tilaisuuden tullen.

Näin kirjoitin viime vuonna viisujen jälkeen. Katsotaan löytyykö näitä juontajia tmv. dissaavia pikkusieluja, joilla on historiallisen auktoriteetin asennuttama alistetun kansan itsetunto. Jotkin alhaiset median edustajatkin voisivat keskittyä juontajien ranskan kielen taitojen syvätarkastelun sijaan kiinnittämään huomiota johonkin muulla tavoin myyvään draamaan. En vain ymmärrä tätä omien koipien puremista, en vaan. Euroviisujen isännöinti on harvoin kohdalle sattuva huomion osoitus, josta pitää ottaa kaikki irti, jotta myös kansantalous hyötyy asiasta. Haloo, näillä leveysasteilla pitää olla kulttuurisen pääoman ja persoonallisen otteen olla vahvempaa kuin etelässä, koska ketä kiinnostaa harmaa loska? Se on vaikeampaa, jos ei puhalleta yhteen hiileen. Yhteisönsä vankkumattomalla tuella mies tai nainen nousee kirkkaana mille tahansa estradille, vaikka asetelma olisi murhaava.

Myyntipaineessa olevilta medioilta odottaisin hieman kansainvälisyyttä näinä digiaikoina. Kun ranskan kielen taitoa tilanteen huomioon ottaen moraalisesti parempaa aihetta ei löydy, passit käteen ja painukaa ulkomaille keräämään juttua. Nyt pitää kehua omia, perkele!

Nyt vaan hyvät kemut pystyyn, voimat Suomelle, ja hanaa Hanna!!

Uusi Macbook on toiminut moitteetta siihen asti, kunnes akku jäi kerran kulumaan itsekseen loppuun eikä enää koskaan käynnistynyt siitä. Machuolto kuitenkin toimitti nohevasti uuden takuuvaihtona. Ainoastaan harmittaa se, että jouduin itse ravaamaan asian kanssa jonkin verran. En ylistä Macbookkiani tällä kertaa enempää. Osa kavereista, nuo onnettomat PC-olmit naljailevat jo nyt tarpeeksi, jos Macin paratiisimaailmassa ilmenee pienikin särö. :)

Liikkuva elämä ja useat eri laitteet tuovat väkisinkin mukanaan hieman monimutkaisuutta. Kun on useampia laitteita, myös tiedostot ovat useammassa paikassa, ja se koituu usein ongelmaksi. Löysin tähänkin ratkaisun nimeltä Rsync. Minulla on kovalevy(i)lläni kansio, jonka alla on eriaiheisia kansioita (työ, opiskelu, vapaa-aika) ja niiden alla lisää. Tuunasin Rsyncin toimimaan niin, että molemmat Macit hakee tai siirtää muuttuvan datan verkkolevylle. Tämä tapahtuu, kiitos Mac OSX:ssä olevan Unix kloonissa olevan cronin avulla automaattisesti neljä kertaa päivässä, täysin huomaamatta taustalla. Näin mukana on aina ajan tasallla oleva tiedostokanta ja tiedotkin vielä varmuuskopioituna verkkolevyllä. Sen verta nörtti olen, että saan kiksit tällaisesta kätevyydestä. Myös puhelimeni päivittyy cronin avulla iMacin ja N73:n välillä siirtäen kalenterimerkinnät ja yhteystiedot talteen, täysin automaattisesti puhelimeen tai tietokoneeseen koskematta. Suosittelen lämpimästi.

Spanning sync yhdistää vielä tulevaisuudessa iCalin ja Google Calendarin toimimaan yhdessä.

Jokainen päivä on omansa, ja aina silloin tällöin päivä lähtee nihkeämmin käyntiin. Tiedän lääkkeen seuraavaan kertaan: nimittäin tässä on kyllä hauskin nauru mihin olen elämäni aikana kohdannut. Tilanne on herkullisen tahaton, päähenkilön suhtautuessa tapahtumiin esimerkillisesti. ;) Nauru yhdistää koko ihmiskuntaa ja tämähän suorastaan antaa toivoa sen tulevaisuuteen. Aidosta naurusta on pisin matka riitaan. Hyvää päivänjatkoa.

http://break.com/index/funniestlaughever.html

Se, joka nauraa tälle ja tälle on automaattisesti minun ystäväni.

Vakavalla naamalla tehty tahaton viihde on ehkäpä eräs parhaista huumorin muodoista.

Nainen kestää heikosti peräänajoa. Otsikko Aamulehdessä 29.1. Jollei haudasta oteta yhteyttä, hautaa hoidetaan 25 vuotta veloituksetta. Turkulainen 28.8. Naistohtorien osuus kaksinkertaistui Tampereella, enemmistö professorinpalleista pysyy silti miehillä vielä kauan. Otsikko Aamulehdessä 13.9. Väkivalta parisuhteessa on asia, jonka eteen kannattaa tehdä töitä. Vantaan Sanomat 22.9. Lapsena minulla oli housut jalassa koko ajan, mutta kun pojat alkoivat tulla kuvaan mukaan, aloin kiinnittää huomiota ulkonäkööni. Helena Petäistö TV-maailmassa 37/2002

Jatkuu » » »

Jos joku tutuista hommaa kyseisen kilpa-ajosimulaation, allekirjoittanutta ei tarvitse hirveästi houkutella mukaan kilpa-ajamaan.

Käytiin perjantaina Helsinki Social Clubin (media-alan ihmisten verkostoitumis- ja viihtymistapahtuma) pokeri-illassa pelaamassa Texas Hold’em newbie-pokeria ja sosialisoimassa, Ravintola Teatterissa. Olen hieman pelaillut netissä, mutta aidossa kymmenen hengen pöydässä pelimerkkeineen tuo oli ensimmäinen. Oli aika huvittava tilanne, kun pöydässä oli enää minun lisäkseni yksi pelaaja ja big blindit alkoivat kireästä turnausmoodista johtuen nousta suuriksi. Otin alun varovaisesti, sillä en halunnut tippua ensimmäisenä. Puolin välin jälkeen peli rupesi aukeamaan ja laitoin yhteensä neljä kertaa kaikki pelimerkit peliin. Porukkaa alkoi kerääntyä pöydän ympärille aika lailla ja vastapuoli laittoi korttinsa nähtyään kaikki nappulat pöytään (all-in). Hetken tuumittuani hyppäsin mukaan ruutujätkällä ja herttakasilla. Ympärillä olleet ihmiset ehkä odottivat näkevänsä huippukortteja molemmilla, mutta jätkähai riitti kuin riittikin voittoon patakasia ja patakolmosta vastaan. Voitto tuli! Kunnian lisäksi taskuun napsahti Tukholman reissu.

Tästä löytyy uuden perheenjäsenen, Veikan painiskelua Jompen kanssa. Veikka on tuo, joka jää hetkeksi sohvan kunkuksi ja ruikuttaa koko ajan. Otus on kasvanut hurjaa vauhtia ja jättänytkin Jompen jo kauas taakseen. Huvittavaa sinänsä, kun se tullessaan mahtui melkein kahden nyrkin sisään ja nyt on miltei kaksikiloinen jötikkä. Pentu se on vieläkin, mutta tiettyä kypsymistä (lue rauhoittumista) on onneksi tapahtunut. Pahin vaihe on ohi, jossa frettivauvalla on pienen petoeläimen koko ja hampaat sekä myös ylienergisen vouhottajan luonne. Lungi ja hyvätapainen veijari siitäkin vielä tulee, sen huomaa jo selvästi.

Alkuvaiheessa Veikka väsytti Jompen loputtomalla leikkienergiallaan.

On blogikuukautisten aika. Päivitin tuon Tietoa tekijästä -osuuden vähän ajankohtaisemmaksi ja trimmailin leipätekstiä suuremmaksi. Syksy saa ihmisen enemmän sisälle, joten on aika heilauttaa itseään virtuaalisella lihakoukulla niskaan ja kirjoittaa aktiivisemmin epäilemättä järisyttävän suurelle lukijakunnalleni. Kivoja jekkuideoita on luvassa…

Loppuun vielä toisten tekemiä jekkuja, jossa lentokenttäkuuluttajia huijattiin puhumaan törkeyksiä tekaistujen nimien avulla. Mjäh! :)

Sieltä se putkahti, vaikka en sitä oikein itsekään uskonut. Kerppenin Rehtori lopettaa tolkutonta menestystä ja pitkiä varjoja sisältäneen uransa. Hevosmiehet kertovat, ettei Schumi olisikaan halunnut lopettaa, vaan teki virheen turhautumalla viime kauden tekniseen kalustoon niin pahasti, että talli oli veitsi kurkulla Räikkösen sopimuksen kanssa. Schumin kohdalla voidaan puhua jo menestymisen raivosta, joten tallin sisällä tuskin nähtiin tulevaisuutta teknisesti ontuvan Ferrarin ja Michael Schumacherin välillä. Ironista, että oma ura saattoi loppua vuotta, kahta liian aikaisin oman pelifilosofian ansiosta.

Monzan kisasta 2006 voitto ja manttelinperijä-Räikkönen kakkoseksi. Palkintoalueen alla huutaa tuhansia tilanteen tasalla olevia Tifoseja. Mikä olisikaan oivempi tilaisuus parsia langan palasia yhteen ja tehdä edes pieni symbolinen ele Räikkösen suuntaan, Ferrarin menestyksen takaamiseksi myös tulevaisuudessa. Ei mitään, pelkkää jäätä. Mies on pressin edessä suhteellisen sulava suustaan, mutta muu käytös puhuu omaa kieltään. Vaikka en enää ole intohimoinen F1-seuraaja, kompensoituu kaikki miehen tekosten v*tutus siihen faktaan, että mies muistetaan legendana, mutta legendana, jonka viitta on kurassa ja naamalla huonomuistinen virne, jonka syyt kaikki muut tuntuvat muistavan. Hieno kuski, sitä ei voi kiistää, ja saattaa se kahdeskaskin titteli napsahtaa sieltä plakkariin. Jos pääsit skummeli-tunnelmaan, niin lukaise Martin Brundlen Times-artikkeli End of the road.

Ehkäpä menestyksekäs ura jatkuu vaikkapa dynamiittikalastustuksen parissa.

---

Päivitys Alonso uskaltaa puhua suunsa puhtaaksi. Loistavaa. Turha hurskastelu pois ja annetaan kaverin elää tekostensa kanssa. :)

- Zidane lopetti kunniakkaammin kuin Schumacher, Alonson kerrotaan sanoneen Radio Marcalle tiistaina. “Kunnia taistella häntä vastaan” - Michael on lajin epäurheilijamaisin kuljettaja, jolla on formula ykkösten historian eniten rangaistuksia, Alonso sanoi. - Se ei poista tosiasiaa, että hän on ollut paras kuljettaja ja on ollut kunnia ja miellyttävä taistella häntä vastaan. Kaikilla on aikansa ja täytyy kunnioittaa hänen päätöstään. Asiat ovat jatkossa tasa-arvoisempia, Alonso kertoi.

Aahhah! Katselin pitkästä aikaa Blackadderia ja siinä oleva – sanalla sanoen: perkeleen hauska – Flashheart-hahmo rupesi tuntumaan jotenkin oudon tutulta. Vihdoin muistin tarkastaa asian ja epäilemä piti paikkaansa. Sepä tietysti on aikaisemmin hehkuttamastani Bottom-sarjoista tuttu Rik Mayall. Olen melko varma, että Mayallin on annettu käsikirjoittaa Blackadderiin ainakin Flashheartin monologit itse, sillä läppä on kertakaikkiaan yhtä jäljittelemättömän ronskia ja älytöntä kuin Bottomissa, jossa Mayall siis käsikirjoitti itse.

Harvemmin, mutta aina silloin tällöin näyttelijästä aistii, että esiintyminen on liian vahvaa ja vaivatonta ollakseen näyteltyä. Terävä kieli, vieläkin terävämpi kehonkieli, loistavat ilmeet aihepiiriä unohtamatta, tekee äijästä loistavan. En sievistele: alapäähuumori ja totaaliset ylilyönnit uppoaa oikein tehtynä todella syvälle sinne nauruhermoon. Taitaa nyt olla niin, että ensimmäistä kertaa ihan ihannoin brittikoomikkoa. Blackadderin viehätys on taasen fiinin ironisessa retoriikassa, jossa on toki sanomaa, muttei välttämättä järjen hiventäkään. Kuten ei huumorissa yleensäkään. Hassua sinänsä.

Päivitin puhelimeni. Entinen 6630 sai väistyä uuden, viikon verran käytössä olleen N73:n tieltä. Raapustan tänne hieman kokemuksiani, jos joku niistä jotain irti saisi ostopäätöstä arpoessa.

Ulkoasultaan vehje sopii näppärästi käteen, paljon paremmin kuin edellinen. Nokia 6630:n muotoilu lienee tehty luolamiehelle pyöreästä kämmenosasta päätellen. Korkea 240×320 resoluutioinen näyttö on erittäin suuri piristys edelliseen. Resoluution kasvu näkyy kuvan yllättävänkin suurena tarkentumisena. Kuvia ja tekstiä on nautinnollisempaa katsoa suurelta ja tarkalta näytöltä. N-sarjan on kehuttu olevan sitä laadukkaampaa Nokia-mallistoa, mutta tässä mallissa kuoret kyllä natisevat hieman, josta ei ainakaan laatu tule mieleen. Minua tämä ei haittaa, ominaisuus lienee kuorten muoviseoksessa.

Puhelimessa on 3,2 megapikselin kamera, jonka laatu on pikku digipokkarien tasoa. Testikuvien perusteella olen antanut itseni ymmärtää, että N73 on kamerapuhelimien ykkönen tällä hetkellä, vaikka K800i yltää lähes samaan kuvanlaatuun. K800i:n omistajat ovat tervetulleita väittämään muuta. :) Kuvien ottaminen on yksinkertaista. Kamera siirretään vaakatasoon ja samalla avataan kameran läppä, jolloin puhelin muuntuu kuvauskuntoon. Laukaisunappula on asetettu kamer.. siis puhelimen kylkeen niin, että vehje myös tuntuu kameramaisemmalta. Näppäimet ja tuo ohjaushattu ovat aika nafteja ja saattavat tuottaa ongelmia erityisen isopeukaloisille ihmisille. Minullakaan ei tuo peukku ihan pienimmästä päästä ole, joten silloin tällöin tulee virhelyöntejä.

Puhelin on varustettu hieman uudemmalla Series 60 3rd edition -ohjelmistolla. Tämä löytyy myös muista uusimmista N-sarjalaisista. Monien älypuhelimien ohjelmiston käytettävyys on anaalitasoa, koska ohjelmiston vaatimukset ja laitteen teho tai muistimäärä eivät kohtaa alkuunkaan. N73:n ohjelmisto pyörii juuri ja juuri sutjakkaasti siten, ettei se häiritse. Kuvaamiseen liittyvissä toiminnoissa on toki viivettä, jonka nyt vielä antaa anteeksi ymmärtäen, että piskuinen tehomylly saa pyöritellä jo 3 megapikselin kuvia läpi useiden algoritmien. 3rd edition ei tuo mitään järisyttäviä uusia ominaisuuksia, mutta kuitenkin joitain parannuksia paljon käyttämääni kalenteri yms. toimintoihin. Puhelimen ohjelmistojen kanssa räpläämiseen saa uskomattoman paljon aikaa kulumaan. Nysväysfriikkinä voin ylpeänä todeta, että käytän vähintään 80 % puhelimen tarjoamista mahdollisuuksista ja netistä saa myös lisää ohjelmistoa. Yllättävän moni ostaa 500 euron kamerapuhelimen lähinnä puhetarkoitukseen ymmärtämättä miten käteviä ominaisuuksia se voikaan käyttäjälleen tarjota. Otin saunalahdelta dataetu-palvelun, jonka ansiosta voin paukuttaa nettiä myös luurilla niin paljon kuin huvittaa 10 euron kuukausihintaan.

Lyhyesti: Olen erittäin tyytyväinen koska voin..

• kuljeskella ympäriinsä musiikit tai radion päässä soiden ilman toistakin taskua täyttävää Zen Micro -Mp3-soitinta
• ottaa hel*etin hyvälaatuisia kuvia ja ladata ne samalta istumalta nettiin
• selata missä vaan nettiä hyvällä selaimella (testasin ja minusta päihittää keposesti yliyksinkertaisen Opera Minin)
• lähettää ja vastaanottaa sähköpostia
• kalenteri on aina mukana ja muistuttaa tulevista asioista
• voin synkata kalenteritietoni, osoitekirjani, muistiinpanoni, tehtävälistani nettiin ja editoida niitä myös sieltä, jossa ne säilyvät aina tallessa
• jne.

Kannattaa muuten tsekata uusi Zyb-niminen nettipalvelu, jonne voi syncata oman kalenterin ja osoitekirjan jne. Palvelu on ilmainen. Otin myös studiokuvan laitteesta.

Jaahas, nyt on sen verta levotonta brittihuumoria tarjolla, että tämän sarjan kaikki tuotantokaudet menevät DVD-hankintalistalle. Käsi ylös, jos joku muukin on viihtynyt tämän Bottom-sarjan parissa. En yhtään ihmettele, että kaksikko on itse kirjoittanut käsikset jokaiseen sarjaan – niin skutsista jutut välillä ovat. Tietyillä huumorin aalloilla tämä duo ylittää Blackadderinkin parhaat hetket.

Star Wars -parodioista parhaimpiin lukeutuu tämä Chad Vader niminen teos. Oikeastaan eniten vaikuttaa tuo ääninäyttely. Äänihän kuin ilmetty 70-luvun James Earl Jones teelusikallisella Arskaa.

Palailtiin juuri tovi sitten Korfulta. Ei ollenkaan hassumpi paikka, suosittelen. Tekemistä riittää rannoilla, vedessä, veden alla, kulttuurinähtävyyksissä, skootterivaelluksilla, luontoa ihaillessa ja iltaelämässä. Vesi on kirkasta ja luoteisrannat pääosin matalia ja lämpimiä. Ostin matkalla myös jonkun Korfusta kertovan kirjasen, joka onnistui vai kepeähkösti selvittämään saaren värikästä historiaa. Onneksi on netti. Mieleen ei oikeastaan jäänyt mitään kreikkalaisen kulttuurin tai korfioottien aiheuttamaa negatiivista asiaa. Paikalliset olivat aidon tuntuisesti ystävällisiä turisteja kohtaan, jonka helposti linkittää seurauksena pienen saaren sotaisesta historiasta. Alistajia on vuosien saatossa iskenyt monelta taholta. Eksyimme kerran brittien omistuksessa olevaan Olive Pressiin, jonka epätyydyttävä ruoka ja palvelulogiikka saivat aikaan laskun pyynnön, vaikka lautasen pohja oli vielä osin piilossa. Olimme rauhallisessa Agios Stefanoksessa, jonka rannan vieressä on pienen kahlailun jälkeen jylhä ja komeareunusteinen nudistiranta. Viihdyimmekin sitten pitemmälti rannalla ollessa siellä, vähän rauhallisemmassa ja luonnollisemmassa ympäristössä.

Eipä muuta kuin hyvää kesän jatkoa kaikille!

Aurinko laskee Korfulla..

Huh ja huh heijjaa. Täytyy myöntää, että olen ihan fiiliksissä tästä Lordin viisuvoitosta. Aiemmin euroviisuille on lähinnä naurettu ja kisaa vähätelty, mutta kas vain, kisalla onkin merkitystä. Ei hävetä myöntää, että Lordin esityksen aikana tuli oikein kylmiä väreitä selkään. Tosin tunnelma oli sattuneesta syystä jo muutenkin korkealla. Show-arvoltaan Lordin esitys oli perhosen kevyesti yli muiden. Pistipä kuin tikku silmään esityksen kreikkalainen kameraohjaus: kaikkien suurten räjähdyksien aikaan näytettiin useimmiten lähikuvia kosketinsoittajasta. Ymmärrän tämän toki, että jotain tasoitusta täytyy antaa muille, ettei pyrot vaikuta liikaa itse esityksen näyttävyyteen. Onneksi äänestysvaiheen pikkuklippiin oli otettu mahtavan näköisiä yleiskuvia koko lavan hehkuessa. Aivanpa sama tämä nyt, kun voitto tuli.

Lordi oli myös yksi harvoja, jotka toivat erittäin vahvasti esiin kotimaataan, tästä saamme olla onnekkaita ja ylpeitä – koko Eurooppa puhuu Suomesta ja Lordista.

Lordin viisuvoitto on kaikesta positiivisuudesta huolimatta jalkauttanut myös sen pienen kyynikkojen ryhmän, joka ei tajua edes tässä vaiheessa pitää ajatuksiaan omana tietonaan. Missä joku kehottaa olemaan ylpistymättä ja missä toinen sanoo viisujen olevan pikkujuttu. Jos sata miljoonaa eurooppalaista katsoo Suomen voittavan euroviisut, on se hitusen enemmän kuin pikkujuttu ja pieni ylpistely ei tätä kansakuntaa haittaa. Joillakin on mielenkiintoinen näkökulma, että on ilmeisesti todella fiksua ja ylevää vähätellä näinkin hyvää asiaa. Todellisuus kuitenkin on, että omaan saappaaseensa kusevat, kun eivät osaa pitää hauskaa tilaisuuden tullen. Saarisen Esa ei ainakaan kärvistele, ja hyvä niin.

Itse biisi on tapahtuman luonteen huomioon ottaen täyttä timanttia. “Hard Rock Hallelujaah” -teema, on niin showmaisen kosiskeleva ja markkinoiva olematta kuitenkaan mitenkään ylilipevä, että se tehoaa puolihumalaiseen Eurooppaan kuin häkä. Biisi yhdistettynä pieneen huumoriin (jota lähinnä media on maalannut) ja kostuumeihin oli ylivertaista.

Meillä oli kotona kunnon kisastudio tuttavapariskunnan kanssa, jossa katsottiin ensin lätkät ja sitten viisut. Lätkästä tuli pronssi, sekin jotain. Ensimmäinen skumppapullo avattiin, kun Suomi sai ensimmäistä kertaa 12 pinnaa ja siitä tunnelma vaan kohisi kohti kattoa.

Pop-taivaamme takahorisontti sinkoaa taas kerran itsensä videon voimalla nykypäivään. Ylivoimaisinta hilpeyttä herättää koko proggiksen tanssikoreografia. Olkoonkin hilpeää, myös kadehdin noita aikoja, jolloin tanssikoreografia tehtiin näemmä sen mukaan, mikä vain yksinkertaisesti tuntuu ihmiskehossa hauskalta/hyvältä. Jos katsoo esim. muita nisäkäslajeja, niin kaiken maailman epälooginen hyppely ja luonnollinen pomppinen kuuluu elämän iloihin. Danny ja muut olivat siis jo tuolloin aikansa yläportaissa taitaen luonnollisen hauskanpidon salat! :-) Itsehän tuollaista ei nykyään kai tekisi kuin vahvassa humalassa.

Firmamme Alasin Media Oy julkaisi tänään uuden kuluttajille suunnatun palvelun, Keskiarvo.net:in. Lehdistötiedote kertoo lisää. Palvelu kehittyy vielä entistäkin paremmaksi, kunhan se löytää lopullisesti oman muotonsa. Palvelu on ollut ja on henkilökohtaisestikin todella mielenkiintoinen, ja ainakin itse olen tällaista kaivannut Suomeen jo aiemmin. Oli mukava olla mukana toteuttamassa tätä Suomeen tiettävästi ensimmäisenä. Toiminnallisuus, konsepti sekä ulkoasu ovat Yours Trulyn käsialaa. Bugeja saattaa aina uudesta palvelusta aina löytyä, niistä ja muistakin mielipiteistä saa rohkeasti ilmoittaa vaikkapa tänne kommentteihin. Arvostaisin todella, jos laittaisitte puskaradion päälle, jotta palvelu keräisi nopeammin tunnettuvuutta.

Päivitys: Digitoday / Tietoviikko reagoivat asiaan nopeasti.

Aah, sain perjantaina uuden tuotantokameran. Kaikki AV-tuotannosta kiinnostuneet, ohoi, ottakaa yhteyttä. Liikkuvalla kuvalla on uskomaton voima.

Jahhas, Stadikan tilanteen näkee nyt netistäkin, kätevää.

Sormet suorastaan syyhyävät odotuksesta, sillä juuri nyt, me täällä eurooppalaista kalenteria seuraavat, elämme poikkeuksellisen erikoisia aikoja. Tämä voi tapahtua vain kerran elämässä… ja siihen on aikaa vain vain 50 minuuttia. Huh, kuulostan jo trailerin lukijalta, mutta anyway — kello käteen.

Ajassa tapahtuu hyvin erikoinen sekvenssi, jossa aika näyttää tarkalleen numeroituna tältä:

01:02:03 04.05.06.

Jos missasit tuon, niin aamulla on tarjolla vielä

04.05.06 07:08:09.

Sainpas tietooni, että Juoppohullun päiväkirjassa on huvittavan tuttuja viittauksia erääseen henkilöön.

Siinä 100-110 sivun tienoilla löytyy juttua, jossa erään sivun kappale alkaa:

“Taas se vitun honkkeli kuvasin mun kämppää naapuritalon katolta.” Saman sivun lopussa kappale –Suus kii soppaluu Aloitin kuulustelut. Ilmeni, että heeban nimi oli Dani. Se oli joku vitun internetin työntekijä. Se kertoi, että se on salaa valokuvannut mun päiväkirjaani nettiin. Sitä käy lukemassa jo yli 50 000 ihmistä! Mitä vittua, mun päiväkirjaa lukee yli 50 000 ihmistä!

Ei siinä muuta kuin, että nimi on Dani(el), 193 cm pitkä, valokuvaan ja teen Internetiä. Tietysti sattumaa, right.

Täytyypä lukaista nuo kirjan sivut tarkemmin joku päivä.

Kevät meinasi pukata vähän liian pahasti Golf-hankintojen suhteen. Taas kannatti lörpötellä aatoksistaan kavereilleen, senhän taitaa todistaa jo yritysblogitkin. Jari bongasi Hesarista Golf-liikkeen loppuunmyynnin, ja käytiin Jari ja Kimmon kanssa tsekkaamassa paikka. Mukaan tarttui normaalimyynnin OVH hinnoilla kunnon setti, joka irtosi hintaan, joka ei vituta. Firma lopetti toimintansa kokonaan, jonka johdosta tarjoukset olivat paikoitellen todella hyviä. Green cardin suoritin jo viime kesänä Vuosaaren Golf kentällä. Golf on sen verran hauska ja haastava laji, että tänä kesänä täytyy päästä nauttimaan lisää ja tietenkin omilla kamoilla. Muutenkin ulkoilun, luonnon ja urheilun yhdistäminen lähentelee neroutta. Ensimmäinen range-lätkintä kutkuttaa, sillä vasta siinä näkee miten nämä uudet tikut “tottelevat” käskijäänsä.

Päivitys 28.4.2006 Tulihan se viimeinenkin voitto numeroin 8-2. Tälle kaudelle sanotaan nyt lopullisesti Aamen. Toukokuun lopulla pestään toisten selät saunaillassa Sokos Hotel Helsingissä..

---

Kevät tulee ja salibandykausi alkaa olla ohitse. Torstaina on vielä yksi treenimatsi, joka täytyy voittaa. Voittaa siksi, että Puotinkylän Valtti 3:en tappiosaldo pysyisi yhä nollana. On ihan mukava saavutus, ettei hävitty kertaakaan, vaikka pelasimme myös treenipelejä jo aika kovia joukkueita vastaan. Meillä oli kolme hyvää ketjua, joista jokainen pystyi ratkaisemaan ottelun sekä kolme hyvää maalivahtia. Henkilökohtaisesti kausi meni yli odotusten. Lienee viimeinen kerta elämässä, kun pääsee naputtelemaan tuollaisia kausitehoja. Pitkästä, pitkästä aikaa kausi ilman ainoatakaan loukkaantumista, mikä näkyy tilastoissakin. Outo juttu, mutta maalit ja syötöt näyttävät menevän mulla aina lähes tasan. Antin ja Rikun keskellä on ollut ilo pelata, sen verran mahtavia pelimiehiä molemmat. Pääsimme harmittavan lähelle 200 maalin rajaa, mutta kai noissakin numeroissa on tarpeeksi myllytystä. Laitetaan tännekin talteen kauden joukkueen sisäinen tilastointi. Jatkuu-linkin alta näkyy liiton tilastot.

---

Valtti III            18  18  0  0  196- 26  36
Ässät                 18  14  0  4  137- 68  28
FC Kiisseli           18  11  2  5  112- 94  24
ViKi                  18   9  1  8   84- 84  19
Hammers II            18   9  0  9   80- 84  18
Myllyttäjät           18   8  2  8  114-123  18
Loiske                18   6  1 11   78-105  13
Snipers               18   4  2 12   77-111  10
Ylhäs IV              18   4  1 13   91-169   9
S.S. Storm II         18   2  1 15   40-145   5

Valtti III ja Ässät nousevat V-divisioonaan.




                Pelit   Maalit  Syötöt    Pisteet P/O 
16 Torkkeli Riku        18  32  41  73  4,06
6 Borek     Daniel      18  35  34  69  3,83
8 Paronen   Antti       18  40  13  53  2,94
14 Paronen  Jussi       15  16  10  26  1,73
5 Hakala    Ilkka       15  14  8   22  1,47
11 Knaappila    Henri       16  13  9   22  1,38
17 Lehto    Teemu       12  7   12  19  1,58
18 Hemmilä Ville       16  7   12  19  1,19
12 Gröhn   Henry       14  9   8   17  1,21
19 Lae      Tuomas      13  10  4   14  1,08
10 Peljo    Veli-Pekka  18  4   8   12  0,67
7 Nurmi     Vesa        13  5   4   9   0,69
13 Ahdevainio   Juha        17  1   7   8   0,47
15 Lehto    Tuomas      4   2   2   4   1,00
21 Rikama   Rauli       10  1   2   3   0,30
1 Sorvali   Ville       6   0   0   0   0,00
53 Hartikainen  Keijo       11  0   0   0   0,00

    Maalivahdit         Pelit   Voitot  Päästetyt
20  Hemmilä        Ville       1   1   0       
53  Hartikainen Keijo       11  11  12          
1   Sorvali     Ville       6   6   14      

Jatkuu » » »

Hommasin tällaisen USB-liittimeen liitettävän kondensaattorimikrofonin. Perusteellinen arvostelu kannattaa lukea Macintouchista. En ole ehtinyt testaamaan laitetta kunnolla, mutta pikaisten äänenlaatukokeilujen jälkeen olen tyytyväinen. Mikki on erinomainen esimerkiksi vokaalien nauhoitukseen, akustisten soittimien nauhoittamiseen ja etenkin Podcastien tekoon.

Kuva mikistä, jonka taustalla hyrrää iMac Core Duo.

http://ilmailu.org/moniajo.htm

23,2xx s. pikku synttärihuppelissa, n. 10 yritys. Täytyy yrittää skarpimpana uudestaan.

Duke Nukem oli loistava peli, mutta ennen kaikkea siitä teki yhä elävän legendan persoonallinen ja taidokas ääninäyttely. Näin kymmenen vuotta pelin ilmestymisen jälkeen onkin paikallaan kaivaa vihdoin tieto siitä, kuka ja minkänäköinen heppu oikein oli tuon cooliuden yliparonin takana. Internet kertoo nimeksi Jon St. John. 3D Realmsin sivuilla on yhä tarjolla ratkiriemukas sarja Duke Nukemin äänten nauhoituksissa pieleen menneitä klippejä. Ei voi kuin hämmästellä äänen skaalaa ja sen taidokasta käyttöä. Jutut ovat niin absurdisti ylilyöviä ja ronskeja, että ne jotenkin vaan onnistuvat huvittamaan vieläkin. Hmm-hmm-hmm. Puhutaan uudesta Dukesta sitten, kun se on valmis.

Vetäydympä tästä zeniläiseen lotusasentoon miettimään tätä legendaarisinta Duke-viisautta:

It’s time to kick ass and chew bubblegum… and I’m all outta gum.”

Lolloti-lol! Jos aamuvire kaipaa pientä tuunausta pirteämpään suuntaan, kannattaa aina tsekata 22-vuotiaan Lipsasen Dannyn vuoden 2004 kesäbiisin Hyttystanssi-musiikkivideo. Ja päälle ihanaa making of:ia. Ehkä timanttisinta antia löytyy jälkimmäisestä videosta, jossa hyttysteema syntyy. Voihan kramppi. On todella riemukasta katsoa, kun luovat ihmiset lyö päänsä yhteen, ja lujaa. Lipikin on selkeästi kuunnellut Paulan kanssa Tomppaa.

Tästä kumpusikin idea, että hommaan kesäksi T-paidan, jossa lukee isolla “IHANAN PIHALLA”!

“Näiden ryhmien oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu on tärkeää.” Palvelujen markkinointi esimiestyön haasteena

---

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi.

Pnukista huomasin.

Jomppe sai tänään hemmottelua ulkoilun ja perusteellisen pesun merkeissä. Kaitsijoiden visiteerattua Oulussa, oli pötkylän energiatasot tapissaan. Kolmevuotias Jomppe saa kesällä urospuolisen lajitoverin remuamiskaverikseen, jolloin meidän lattioilla onkin sitten kaksin verroin hulinaa.

Pesulla.

Ja sitten sitä iMacin hehkuttelua. Siirryin Mac-käyttäjäksi 13. maaliskuuta 2006. Hain Helsingin Varimportista 20-tuumaisen Intel CoreDuo iMacin, jossa oli näytönohjaimen muistia 256 Mt sekä 1 Gt muistia, joista jälkimmäistä on tarkoitus lisätä yhteensä 2 Gt:uun asti. Tarkoitus on käyttää konetta surffailuun ja monimediatuotantoon.

Itse käyttöönotto oli lupaavan helppoa. Vehje tärisevin käsin ulos tyylikkäästä paketistaan ja pöydälle, nettipiuha kiinni ja voilá. Asetuksiahan tällaiselle räplääjälle löytyy moneksi illaksi, ja muutenkin uudenkarheaa ihmeteltävää.

Vuosia kestänyt Windowsin käyttö on uurtanut syvälle tiettyjä maneereja koneen käytön kanssa, joista suurimmat liittyvät näppäinoikoteiden hyödyntämiseen. Piti ihan ohjelmallisesti vaihtaa omppu-napin ja Ctrl-napin paikkaa, kun omppu-nappi vastaa Macissa Ctrl-nappia ja sitä olen tottunut käyttämään pikkurillin avulla. Ei voi mitään, tässä suhteessa Windowsin näppis on käytettävämpi.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen ostokseeni. Tämä on mun kone. Grafiikka, audio- ja videotuotanto on lähellä sydäntä, jotka ovat myös lähellä Macin sydäntä. Olisin jopa erittäin tyytyväinen ellei tarvitsisi käydä läpi tätä jatkuvaa Universal Binary -rumbaa, johtuen Intel-prosessorista. En hehkuta uudestaan samoja juttuja, mutta toteampa nyt, että alleviivaan jokaisen pre-hehkutuksen. Tässä on nyt jotenkin epäluuloinen olo, kun tietokonetta ei enää tarvitsekaan harrastaa, vaan käyttää. Nyt kun Windowsinkin voi asentaa Intel-Macille Mac OS X:n rinnalle, niin kaverit hei, herätys!

Tommonen se nyt on. Sisäänrakennetut kaiuttimet eivät tyydyttäneet.

Leffa- ja musafriikin valtikka lepää magneetilla kätevästi koneen laidassa aina saatavilla.

Oikea yläpesä.

Näppäimistö vaatii totuttelua.

Julkkishaastattelut ovat usein jokseenkin tylsiä, kansakunnan luoman superegon mukailua. Väännetääs asiat niin, että nähdään mitä Keke ja Markus todella haluaisivat sanoa. Alla oikea haastatteluteksti ja sen alla todelliset vastaukset. Ei tosikoille.

1. Mikä sai urheiluammattilaisen lähtemään tanssimaan televisioon? Keke: Olen aina halunnut oppia tanssimaan. Markus: Olisin monesti aiemmin halunnut tanssilattialle, mutta en ole viitsinyt, kun on tuntunut etten osaa. Tämä on harvinaislaatuinen tilaisuus oppia. 2. Aiotteko jatkaa tanssimista ohjelman jälkeen? Keke: Varmasti jatkan. Niin kuin Markus äsken sanoi, tietty koreografia tiettyyn biisiin on helppoa, mutta muu voi tuottaa jo vielä ongelmia. Markus: Olen ajatellut opetella myös jotain muuta kuten diskotanssia. 3. Miten suomalaismiehet saisi tanssimaan? Keke: Suurin osa miehistä luulee, että tanssiminen, muotijutut ja kampaamot ovat naisellista. Mutta siellähän pyörivät maailman kauneimmat naiset. Olemme Markuksen kanssa valinneet aivan väärät alat. Markus: Eläinten maailmassa monilla lajeilla on kosiotanssit, minkä vuoksi ihmiset eivät voisi tanssia niin. 4. Millaista on olla mies? Markus: Hienoa totta kai, vaikka olenkin hämmentynyt siitä, että naiset analysoivat tanssiohjelman perusteella, millaisia miehiä me olemme, vaikka eiväthän he voi tietää. Keke: Minulla on kolme siskoa ja tiedän, millaista naisella on kuukautisten aikaan ja vaimoni synnytti vuosi sitten. Jumankauta, en minä sitä halua. Me päästään paljon helpommalla. 5. Elämäsi tiukin paikka miehenä? Markus: Tiukin hetkeni miehenä on epäonnistuminen parisuhteessa. Silloin tutkiskelen itseäni aika tarkkaan, enkä säästele itseäni kritiikissä. Kaikki on omaa syytäni, ja tuntuu, että olen huono kaikessa. Toivottavasti sellaisia hetkiä ei enää tarvitse kokea. Keke: Minä koin avioeron noin viisitoista vuotta sitten. Se oli itsetutkiskelun paikka.

1. Mikä sai urheiluammattilaisen lähtemään tanssimaan televisioon?

Keke: Tämä on myös yksi monista yrityksistäni tehdä itsestäni koko Suomen Kekeä, jonka projektin päämääränä on hivuttautua askel askeleelta kohti Suomen futismaajoukkueen valmentajan pestiä. Kuten Markus; olen myös nk. attention-whore.

Markus: Tämä on erinomainen tilaisuus esitellä treenattua vartaloani ja saada vielä ja vielä ja vielä lisää ihailua osakseni. En oikein tiedä mitä dusailen. Olen oikeasti loukkaantumisesta kärsivä pikajuoksija, joka ei pysty juoksemaan, mutta tanssia voin, koska naisten ihailu on niin euforista poistaen kaikki kivut. Yritän myös ujuttaa itseäni jonkintyyppiseksi patsastelevaksi julkkikseksi, koska en enää luota urheilu-uraani, ja jostainhan sitä rahaa pitää tehdä. Ehka alan laulaa, ehkä en. Olen usein hämmentynyt naisten ihailusta, aikuisten oikeesti.

2. Aiotteko jatkaa tanssimista ohjelman jälkeen?

Keke: Riippuu siitä paljonko tällä keikutuksella irtoaa naista. Voisin ehkä myös tanssittaa Roy Hodgsonin ulos maajoukkueen pukukopista.

Markus: Olen ajatellut alkaa opettaa myös jotain muita tansseja kuten vaakamamboa.

3. Miten suomalaismiehet saisi tanssimaan?

Keke: Kiväärillä.

Markus: Makkarapalkkiolla. Pankaa muuten nyt ne kamerat pyörimään ja minä poika tanssin vaikka Näsin neulalla.

3. Millaista on olla mies?

Markus: Aika raskasta lihasten kasvattelua ja hämillään olemista.

Keke: Aika louheeta. Ei mensuja, ei synnytyksen tuskia. Potkitaan vaan päivät pitkät kavereiden kanssa palloa ja juodaan kaljaa. Minulla on henkilökohtaisesti todettu Jekyll & Hyde -syndrooma. Julkisuudessa olen saatanan hyvää pataa vaikka tienviitan kanssa, mutta koutsina armoton kusipää, jolta ei sääliä heru menestyksen tielle.

4. Elämäsi tiukin paikka miehenä?

Keke: Se oli sateinen päivä Newcastlessa, hänen nimensä oli Cheryl tai jotain.. Tiukkaa teki myös, ettei minua pidetty kabineteissa vakavana vaihtoehtona maajoukkuevalmentajan paikalle, vaikken ehkä olisi pestiin halunnutkaan. Kun katson, että maajoukkuemateriaali alkaa olla sitä luokkaa, että sillä voi menestyä, aloitan kovaan ääneen mediakampanjan, jota kautta tulen valituksi maajoukkuevalmentajaksi ja kerään muiden istuttamat hedelmät.

Markus: Oma perse. Vetäsin juuri tällä viikolla uuden kyykkyennätyksen, vaikka olen tietysti virallisesti loukkaantunut. Perseen kimmoisuudesta en tingi. Tämä rautaperse katkoo naisten kynsiä ja avaa kaljapulloja, huhahha.

Näin bussimatkalla jo yli kymmenen vuotta sitten legendaa luoneen bussikuskin. Samat Ray-Ban-lasit ja nuorehko naama. Tunnistin tyypin jo heti portailla tutuksi. Heppu on jäänyt mieleen siitä, että moikkaa iloisesti jokaista bussiin astuvaa ja on ylipäätään suomalaiseksi poikkeuksellisen avoin ja puhelias. Löytyipä lokeroista sellainenkin kerta, kun raahasin jenkkipalloharttareita bussissa ja jäin vastailemaan nuorena nöösinä tämän innokkaisiin kysymyksiin.

Tänään, ties kuinka monen vuoden tauon jälkeen sitten törmäsin kuskiin uudestaan. Moikkasin oudon tuttuun tapaan ja menin istumaan takapenkille. Kymmenen minuutin matkan jälkeen alkaa mikrofoni suhista ja taas alkaa tuttu road show. Kuski höpisi niitä näitä mm. kertomalla, että “nämä vehkeet saattavat tehdä ihan omiaan, joten pitäkää kiinni ettei tarvitse kaivaa hampaita edellisestä penkistä”, ja siinä huulen heiton lomassa jätti melkein läjän opiskelijoita ja mummuja pysäkiltään bussin sisään. Naurut tuli. Jäin miettimään hyvällä mielellä, että siinä olis kaverilla talenttia muuhunkin kuin bussin ajoon. Niin tai näin; tällaiset tyypit piristävät aina päivää.

TSSSSSSSHHHHHH

Jo on perkele, kun ei tännekään oikein ehdi kirjoittaa! V*tuttaa jo niin paljon, että korjaampa asian piakkoin! Jas kas ensimmäinen Macilla kirjoitettu postaus tännekin. Hallelujah.

Kaikki ei aina mene näemmä tuubiin auvoisessa Mac-maailmassakaan. Tsekkaa kooste Macworld-mokista. While your at it, tsekkaa myös loistava Truth in advertising.

Nyt jumaleissön paloi näkkäri. Ei se riitä, ettei mistään lajista tullut kultaa ja Leijonat hävisi ottelunsa. YLE on panostanut Ruotsin päähän toimittajia ja kuvaajia poimimaan paikallista — joskin varmasti matalampaa — tunnelmaa. Ja nyt vinkkinä: kun pelin tulos ei ensi kerralla mene tuubiin, voi tuotantokin ottaa tappiota, ja jätetään se homma siihen. Suoraan sydämestä huudettuna:

JOS KULTAA EI TULE, ÄLKÄÄ NÄYTTÄKÖ NIITÄ HELVETIN JUHLIVIA RUOTSALAISIA VIIDEN MINUUTIN INSERTEISSÄ JA KYSYKÖ TUHANNESTI “HUR KÄNS DET”?

Ihanaa, että verorahoilla saa kylmää rättiä naamaan, koko rahalla. Järjetöntä touhua!

Ruotsi oli jälleen parempi, vaikka kummalle tahansa tuokin olisi voinut kääntyä. Ensi kerralla rautamailat bägiin. Tepolle kyllä lähtee voimat, oli se niin rikki, ja syystäkin.

Päivitys 22.2.2006

Nyt kyllä Uusis punnittiin ratkaisuhetkien kuninkaalla! Aivan uskomaton jännitys ja valtava paine viimeiseen heittoon! Suoraan nänniinhän se perkele meni! Hyvä Markku! Hyvä Suomi!

Myös blogosfääri on reagoinut tähän fenomenaalista johtajarotua edustavaan Curling-hahmoon. Markku “M-15″ Uusipaavalniemi näyttää jo ulkomuodoltaan vähintään joltain presidentiltä ja usein TV-haastatteluissakin pyöritään pari kierrosta johtajuuden ja UPN:n ympärillä. Tämä johtuu osaltaan tietysti roolista joukkueen kapteenina, mutta sen lisäksi koko Curling-joukkue henkilöityy vahvasti miehen ympärille. Löhöilin eilen läppäri sylissä Suomi-Britannia-ottelua katsoen ja lueskelin huvikseni samalla Wikipediasta sekä muualta netistä tietoa tyypistä. Haaviin tarttui seuraavia faktoja:

• heittänyt pesäpalloa 140 km/h (lujaa!)
• kylmiltään puolessa vuodessa suomalaisten uimahyppääjien kärkijoukkoon
• ratkaissut rubiikin kuution 25 sekunnissa
• saanut valtakunnallisessa lukion matematiikan testissä maan parhaat pisteet

Asmunder vertasikin jo miestä Chuck Norrisiin, mihin ei ole mitään lisättävää! Vakavasti otettavat huhut kertovat, että jos Markku ja muut tuovat kultaa, lähtee joukko kansalaisaktivisteja järjestelemään Markun presidenttiehdokuutta!

Harvinainen valokuva otettu Markun kiirehtiessä treeneihin.

Uusipaavalniemi lähetti terveisensä televiission kautta Futisforumin lukijoille kiittäen tsempistä. Alla läjä “Uusis”-aiheisia letkautuksia.

Jatkuu » » »

Jopas hätkähdyin bussissa tänään. Pelästyessä keuhkot vetävät silmänräpäyksessä ilmaa ja tajunta terävöityy havainnoimaan maksimilla, ihan kohteliaisuudestakin. Sanotaanko, että pitkät etuhampaat ja roikkuvat silmälasit yhdistettynä lasien nenä-nosto-kikkaan kuin tyhjästä – reilusti alle puolen metrin päässä, kerää huomion ainutlaatuisella tavalla.

Mielikuvituksen omaaville ihmisille suosittelen taas kerran Wulffia. Wulffin timanttisesta arkusta kolahti taas seuraavat: 1, 2, 3.

Nyt kun tuli mieleen… Muistan muuten jossain nähneeni nahistelua, ettei sana “omata” olisi hyvää suomen kieltä? Milläköhän perusteella? Olen justiinsa sitä mieltä, että se on oikein käytettynä kerrassaan loistava pikku verbi. Ymmärrän sen ehkä jotenkin suomen kielen kielirakenteen perinteiden vaalinnan kannalta, mutta sen takia ei kannattaisi kieltää käteviä sanoja.

Suville napsahti vihdoin psykologian maisterin tutkinto plakkariin. Kaikki kolme heitämme hai-faiffit. Järkkäilimme lauantaina apujoukkojen kanssa bileet tänne meille, ja hauskaa oli! Suvin valmistuttua ja saatua jo töitä, alkoivatkin sitten jouhevasti minun himoitsemani opinnot. Aloitin vuoden alusta opiskelemaan viestintää ja informaatiotieteitä ammattikorkeakoulu Stadiassa. Tarkemmin sanottuna audiovisuaalisuuteen suuntautuvaa Medianomi (AMK) tutkintoa. Kurssitarjonta vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja veikkaampa, että jo kokeneista opiskelutovereista kumpuaa vielä rutkasti synergiaa.

Täytyy sivusta todeta, että koko suomalainen korkeakoulujärjestelmä on muutosten tuulissa. Se lienee seurausta siitä, että EU on osaltaan repinyt muusta Euroopan kärjestä jälkeen jääneen Suomen korkeakoulujärjestelmään nopein ravistuksin yhteiseen tahtiin, Bolognan tahtiin. Saapa nähdä, kun valmistun, mitkä ovatkaan vaihtoehdot jatko-opintoihin. Ylemmän korkeakoulututkinnon aion suorittaa, mutta missä, sitä en tiedä. Valmistuttuani on jo mahdollista suorittaa AMK:n puolella ylempi korkeakoulututkinto, mutta jos uudistus menee ihan pelleilyksi, haen maisteriohjelmaan. On se hämärää.

Edilexistä löytyy aiheesta Hallituksen esitys eduskunnalle.

Kansainvälinen arviointiryhmä tukee hallituksen tavoitetta, jonka mukaan ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen koulutusohjelmat tulisi vakinaistaa lainsäädännöllisin keinoin. Koulutusohjelmat vastaavat vaatimustasoltaan muiden maiden samankaltaisia jatkotutkinto-ohjelmia. Koulutusohjelmien opintoviikot täyttävät Bolognan prosessin vaatimukset. Jatkotutkinnon koulutusohjelman hyväksyttävästi suorittaneiden opiskelijoiden tulisi arviointiryhmän mukaan saada käyttää tutkintonimikettä ‘maisteri’ (Master). Tutkinnon ala ja siitä seuraava pätevyys tulee esittää samoin kuin yliopistossa (maisteri ja ammattiala).

Boo-yah, tulipa katsottua sitten Superbowl suorana maikkarilta. Piti katsoa vain ensimmäiset kaksi neljännestä, mutta pakkohan se oli sitten katsoa suorana loppuun. Hyvä matsi, jossa ei yllätyksiä puuttunut. Mm. Superbowlin histoariassa ensimmäistä kertaa nähtiin: pisin TD-juoksu sekä WR (laitah.) heitti kollegalleen TD:n erittäin rohkean ja komean pelin päätteeksi.

Haluaisin kovasti tietää mitähän nappeja Pittsburghin fullbackin Jerome “The Bus” Bettisin aamiaismuroissa on. Kaveri on leveä kuin lehmälato, mahaakin löytyy, mutta on niistä huolimatta kokoisekseen räjähtävän nopea ja poikkeuksellisen ketterä. Tyypin menoa kun katsoi, ajatteli väkisin, ettei tuon pitäisi olla mahdollista. Lopettipa sitten uransa tyylikkääseen paikkaan sanoen, että bussi on tullut päätepysäkille. Ei paikat kuulemma enää kestäneet - sunnuntai tuli aina liian nopeasti.

Mikä myös on harvinaista – ehkä maailman kovimmassa ammattilaissarjassa – on tuo Steelersin koutsin 14 vuotta kestänyt valmennuspesti. Siinä ajassa olisi Hjalliskin vaihtanut vaipat jo monta kertaa. Milloinkohan viimeksi lätkässä joku olisi ylipäätään valmentanut yli kymmentä vuotta putkeen? Pittsburghin omistaja on tietty vanha, perinteisiä arvoja kunnioittava mies, ja hyvä niin. Monille riittäisi jo kymmenenkin vuotta ilman mestaruutta, lajissa kuin lajissa.

Tuli houkutus kokeilla lajia taas pitkän tauon jälkeen. Googlasinkin huvikseni Stadin jengejä ja löysin GS Demons -nimisen jengin, jossa näyttää olevan tuttua porukkaa ECG-ajoilta. Hyvin ovat pärjänneet.

Ehkä tällä on jotain tekemistä, että Seattle hävisi.

Maddenia Xbox 360:lla

Täytyy toistaiseksi tyytyä Madden 06:n pelaamiseen Xbox 360:lla. Pelaisin TODELLA mielelläni suomalaisia vastaan liven kautta, sillä USA-Suomi-yhteys hidastaa peliä usein liikaa. Gamertagini on Danmeister FIN, heitä ihmeessä viestiä!

Pidän kengistä. Minulla on oli niitä paljon. Kenkäteline on aivan täynnä, kaapeissa on kenkiä ja kellarissa on pahvilaatikoittain kenkiä. Nyt kuitenkin olen viskonut useita rakkaita pareja roskiin, ihan sen takia, että haluan panostaa enemmän laatuun kuin määrään. Kivoja kenkiähän nekin olivat, mutta kuluneita ja huomasin – pienen vihjailun kautta –, että liika on liikaa. Tästä lähtien ostan vain niitä kenkiä, jotka käyvät mahdollisimman yleisesti eri tilanteisiin, ja ovat timanttisen tyylikkäitä. Jätän kenkien heräteostokset sikseen, ja tunnen oloni täten virallisesti 0,12 % enemmän mieheksi.

Ensimmäinen askel oli saada kunnon lenkkarit parin Puma-parin rinnalle, jotka päätin säilyttää. Ostin mustat Adidas Superstar II -kengät. Ne ovat lenkkareiden kuningaspari, joissa yhdistyy tyylikkään ulkonäön lisäksi ainakin näin alkuun kestävän oloinen rakenne kumikärkineen. Laitoin heti läpinäkyvää vahaplankkia päälle, jotta nämä beibit kestää paremmin loskasäätä. Ans olla, kun etsin huolto-ohjeita näille, törmäsin vielä siistimpiin Superstareihin. Hetkittäisten minikiinnostusten viisari osoittaa tällä erää siis kenkiin.

P.S. Jos joku tietää mistä ihmeestä saa Helsingin suunnalla vanhoihin CAT-kenkiin niitä ylileveitä (mustia) kengännauhoja, olisin todella kiitollinen tiedosta. Suutari taikoi vanhoista kantapäästä kuluneista Cateista kuin uudet, nauhat vain puuttuu.

Laajasti Blogistania kiertänyt Viisi omituista tapaani -aihe tulkoon myös tänne, kiitos Rollerwebin haasteen (onpa muuten hieno saitti noinkin nuorelta tekijältä).

Viisi omituisinta tapaani.

Peilin edessä ilveily. Silloin tällöin, jopa erittäin virallisenkin tilanteen jälkeen saatan ilvehtiä ja matkia jotain tilannetta tai henkilöä peilin edessä ylikarrikoiden. En tarkoita sillä mitään pahaa. Huvitan näin itseäni.

Nippelöinti. Saatan käyttää tuhottomasti aikaa esim. puhelimeni tai tietokoneeni erilaisten asetusten ja eri asioiden oikeaan järjestykseen muuttamiseen. Kaikki pitää olla täydellistä. Selaan aina uudesta laitteesta tai ohjelmistosta tarkasti kaikki asetukset läpi. En tästä ominaisuudesta oikein pidä, mutta on sillä hyvät puolensakin. Työpöytä on suht viileä, vaikka windows onkin.

Pään nytkyttely. Kun menen nukkumaan ja satun olemaan lähekkäin avokkini kanssa, saatan nytkyttää päätäni edestakaisin avokkiani vasten jonkin aikaa, jotta löydän sen parhaan asennon. Ehkä se on pieni hellyysriitti tuomaan turvaa ennen unta. Mietin joskus sitä tehdessäni sen olevan hieman outoa, mutta se tuntuu oikealta, joten teen sitä yhä.

Tyhjään tuijottaminen. Löydän itseni joskus urheilusuoritusten jälkeen tuijottamasta tyhjyyteen istuen pukkarin penkillä. Tovin ajan mikään ei häiritse, mikään ei tunnu miltään. Se on täydellisen puhtaan autuas tyhjyyden tila, jolloin mielessä ei pyöri mikään muu kuin tiivis, mutta rauhallinen tietoisuus omasta fyysisyydestä. Luontoelokuvissa esiintyvien saalistuksen lopettaneiden kissapetojen huohottava tuijotus tyhjyyteen tuntuu hyvin etäisesti tutulta.

Järjettömillä mielikuvilla motivointi. MacGyver oli vaarallinen mies, jonka käsissä koko MAAILMA saattoi räjähtää, jos mahtipihdit arpoivat väärän piuhan. Kehittelin jo lapsena erilaisia minimaaleja, joiden pääsyyn piti vaikkapa päästä neppisrata tietyn neppausmäärän alle, tai muuten koko Suomi uppoaisi mereen. Kehitys on sinänsä surullista, että vielä tänä päivänä kuvittelen lenkillä tai puntilla ollessa jotain vastaavaa. Nykyään ne kohdistuvat kuitenkin huomattavasti pienempiin sfääreihin. Juuri tovi sitten lenkkeillessäni ajattelin, että edellä menevä juoksija on ohitettava ennen seuraavaa penkkiä, tai muuten jokin raajoistani irtoaisi.

Tätä pitäisi tuputtaa viidelle muulle, mutten suoraan viitsi lähteä nimeämään, joten tutut bloggarit - tuntekaa haasteen jalo pisto sydämessänne, joilla aihetta ei vielä ole käsiteltynä.

Eihän tästä Nelosen Ruoho kasvaa -hommasta oikein tiedä mitä ajatella. Jos tarkoitus on olla sarkastinen ja osoittaa suomalaisen TV-katsojan kritiikittömyys sen katsellessa vaikka ruohon kasvua telkkarista, niin hallelujah - en ihmettele, jos tuo menestyy. Pimeyden ja kylmyyden (kunnon talvesta ei täällä Helsingissä ole tietoakaan) vallitessa sitä katsoo mielellään piinallisen hitaasti itävää ruohonkortta. Sehän on kuin katsoisi laskuria kesään, purkissa. Koko homma tuntuu joko humalaiselta tuottajien vedolta tai sitten kyseessä kiero etukäteispuffi johonkin toiseen ohjelmaan. Sain hyvät naurut klikkaamalla Katso spotti -linkkiä sivun oikeassa yläkulmassa.

Asmunder tarjosi blogissaan bloggaajille taateleita, eli valuttaa Aapeli.fi pelipalveluun. Pitihän sitä palvelun hienoa hahmoeditoria päästä kokeilemaan. Hahmoeditori on kyllä hieno Flash-työn taidonnäyte. Johtui varmaan täältä päästä, kun kone ollut pitkään päällä ja siksi varmaan juntturassa, mutta aina valittaessa uutta kategoriaa esim. vaatteista, kesti päivitys niin kauan, että Flash jo kysyi, että tahdonko abortata scriptin. Masiinan pitäisi olla riittävän tehokas. Käytössä Firefox 1.5 ja uusin Fläsäri-versio.

Joka tapauksessa sain aikaan ainakin etäisesti itseäni muistuttavan hahmon. Muutamien vahinko-ostoksien takia taatelit loppuivat kesken ja kengiksi jäi joulupukin tohvelit, millä ei tietysti koskaan mennä metsään, kun tyyliasioista puhutaan. Taitaa joulupukin lisäksi toinenkin pukki tuolla rapakon takana kävellä aina tohvelit jaloissaan.

Jahha. Sitten kamat kantoon ja päivän reikäpalloturneeseen.

Macworld pidettiin eilen ja Applen pääpiru, Steve Jobs, esitteli uusia tuotteita, jotka ovat iLife 06, iMac Core Duo -prosessoreilla sekä Macbook Pro niin ikään samaisella Core Duo -prosessorilla. Myös ohjelmistopäivityksiä julkistettiin runsaasti, joiden joukossa mm. Mac OS X 10.4.4. Apple on tarjoaa jo tapahtumasta tallennetun Quicktime-videon. Katso Steve Jobsin Keynote.

Hedonistinen frettimme on taas mielipuuhassaan – rapsuttelemassa selkäänsä juomakorissa.

Jatkuu » » »

Viime päivien iltapäivälehtien sivuilla on taas ollut mielenkiintoisia tapahtumia. Kuten tämä läheiseen polttarikauppaan murtautunut murtomies.

Iltalehti kirjoittaa Kun poliisit laittoivat myymälään valot päälle, heitä kohtasi hämmästyttävä näky: murtomies oli jäänyt leikkimään myymälän tuotteilla. Itseään tyydyttänyt mies makasi nahkasohvan takana naisten mustaan PVC-muoviasuun ja vaaleanpunaisiin pupukorviin sonnustautuneena. Hän oli pannut itselleen myös mustat, karvaiset käsiraudat ja sijoittanut itseensä hyllystä löytämiään välineitä.

Tuosta ei ihan heti selitellä itseään ulos. Peppi Pitkätossu näköjään kohtasi Sigmund Freudin.

Tullessani eilen lenkiltä kaupan kautta, kävin samalla ostamassa vähän lisää omenia (liekö Mac-huumaa, kun ovat maistuneet viime aikoina). Jouduttelin kassajonoa silmäilemällä lööppejä, ja mitäs tänään:

Nainen söi maksamakkaran, mies puukotti!
Mies söi maksamakkaran, nainen puukotti!

Pannaan vaikka endorfiinihumalan piikkiin, mutta naurahdin otsikon hienoiselle absurdiudelle.

Jo jonkin aikaa päässä tikittänyt raksutus on saanut kytkimen naksahtamaan. Naksahtamaan nimittäin Windows-alustasta Mac-alustalle. Tunnetta voi verrata pienimuotoiseen heräämiseen, ja päällimäinen tunne onkin: miksi en ole ajatellut näin aiemmin. Ehkä siksi, ettei aiemmin ole ollut tarpeeksi syytä. Mac OS X on kehittynyt vasta viime aikoina tasolle, joka tekee sen minulle tarpeeksi houkuttelevaksi. Mitä enemmän olen ottanut selvää asioista, sitä enemmän tunnen ratkaisun oikeaksi. Eräs parhaista fiiliksistä on tullut koko Mac-maailman kollektiivisesta tyylitajusta, joka näkyy lukemattomissa ratkaisuissa niin ulkoasun kuin käytettävyydenkin saralla. Ja sehän sopii. Ihailtavaa on vielä, että useimmiten myös kolmansien osapuolten softatuotanto mukailee näitä kollektiivisia periaatteita. Peri-aatteita.

Itse laitteisto on useimmiten niin tyylikästä, että niitä voi rinta kaarella pitää sisustuselementteinä. Paljon on muuttunut niistä päivistä, kun minä työskentelin joskus nöösinä Mac-huollossa. Uskoisin, että aika moni katselee pöydällään mielummin Mac minin kaltaista ratkaisua kuin ummehtuneen valkoista PC-tornia. Apple julkaisee todennäköisesti jo tammikuun Macworld Expo -tapahtumassa tarkkaa tietoa Intel-prosessoreilla varustetuista Maceistään. Veikkaankin, että vuonna 2006 nähdään suurin määrä uusia Mac-käyttäjiä kuin minään aiempana vuonna.

Huhujen mukaan uudet Intel-pohjaiset Mac minit julkaistaan jo alkuvuodesta. Niillä Apple tähtää myös olohuoneeseen.

Entäpä sitten Mac OS X Tiger, ja tulevat versiot? Lyhyesti todettuna: tänään jo vanha Windows XP on jäänyt pahasti jälkeen, niin teknisiltä kyvyiltään kuin käytettävyydeltään, jossa se lienee ollut jäljessä jo syntyessään. Mac OS X:n UNIX-pohjaisuus on kiinnostava lisä, mistä on varmasti hyötyä nettipuuhissa. Ei haittaa sekään, ettei tarvetta virustorjuntaohjelmistoille ole, koska haittaohjelmia on Mac OS X:lle niin vähän. Tästä on jo suoraa hyötyä suorituskykyyn muistin vapautumisena sekä ilman koneen tahmaamista ohjelmiston ajon aikana. Exposé-toiminto on pomminvarmaa käytettävyyttä. Dasboard ja Widgetit ovat loistava idea. Kaikkia hienoja jutskia en viitsi ruveta listaamaan, mutta reilusti lisää tietoa Mac OS X:n ominaisuuksista ja toiminnoista löytyy täältä.

Yleinen helppokäyttöisyys, silmänruoka ja kehittyneempi käyttöjärjestelmä ovat pähkinänkuoressa minun syyt vaihtaa. En halua olla mikään Mac-evangelista, mutta suosittelen kuitenkin tarkistamaan tilannetta. Nyt täytyy vain odottaa Applen julkistuksia ja arvioida mikä vehje tulee olemaan se paras vaihtoehto. Pelailut jätän suosiolla XBOX 360:lle.

Siirsin Danmeister.netin kalliilta Sigmaticilta monipuolisemman sekä edullisemman palveluntarjoajan siipien väliin. Täytyy sanoa, että vihdoin. Sigmaticin asiakaspalvelu oli turhan hidasta, eikä palvelupakettikaan ollut enää järin kilpailukykyinen. Ainakin näin alkuun olen ollut tyytyväinen, myös asiakaspalveluun. Kertokaa, jos saitti tuntuu tahmaavan. Täysin ongelmitta ei siirto onnistunut, kanta-dumpin ö-kirjaimet menivät vituralleen, mutta äkkiäkös nuo korjaa.

Päivitin konehuoneen Wordpressin versioon 2.0. Eteenpäin on menty, ja mukavaa että Akismet löytyy vakiona. Juttujen kirjoitukseen tarkoitettu Ajaxia löytyy niin pirusti, joka on hieman kankeaa, mutta käytännöllistä. Etenkin iframe-esikatselu on yksi parhaimmista uudistuksista.

Vaikka itsenäisyyspäivä on jo takana, on pakko käsitellä vielä aihetta, ja miksikäs ei.

Antti Vilpponen on tehnyt loistavan kuunnelman, jota pitäisi kaiketi nykytermein kutsua nimikkeellä podcast tai mashup. Idea on loistava, ja kadehdin sitä, etten itse sitä keksinyt. Hän on yhdistänyt Jean Sibeliuksen dramaattisen kauniin Finlandia-hymnin YLE:n arkistoista löytyviin radioselostuksiin. Finlandia-hymnin jylhät puhallinsoittimet riipivät tahdissa kylmiä väreitä pitkin selkäpiitä. Mukana on mm. radioselostus kohti tulevista vihollishävittäjistä sekä oli myös mukava muistaa Matti Nykästäkin jossain muussa kuin pellen roolissa. Suosittelen.

Äiti, se velmu mainosenkeli. Kaikissa kuvissa tuntuu hymyilevän, mikä luonnollisesti taitaa saada minutkin hymyilemään. Meijerivoita myydään vielä tänä päivänäkin kaupasta.

Sain hiljattain serkultani läjän sukukuvia valmiiksi skannattuna, kiitos. Tämä kuva aikojen takaa pysäytti monestakin syystä. Se on hauska kuva, jossa on valokuvauksellisestikin sitä jotain. Se laittoi ajattelemaankin hieman.

Ihmisellä on vankka tarve viihteelle. Välillä tuntuu, että nykyajan viihde, esimerkiksi pelikonsolit ovat saturoittaneet viihteen kokemista niin, että kokemus onkin vain sitä samaa matalahurinaista huttua, jota tulee joka tuutista. Sosiaalisia tilanteita, joissa ollaan fyysisesti ja henkisesti läsnä, ja joissa tehdään yhdessä jotain konkreettista, saisi olla enemmän. Jostain syystä minua on viimeaikoina kiinnostanut mitä edellinen sukupolvi on tehnyt keskenään. Tulee jotenkin hyväntahtoinen hymy, kun katsoo miten innoissaan kaikki ovat tilanteesta, vaikka sen puitteet ovat hyvin vaatimattomat. Tavallaan tulee kateellinenkin olo.

Yli neljännesvuosisadan kuvannut F1-kuvaaja Antti Puskala valitti miten varikkoväki on nykyään sisällä omissa kopeissaan piilossa, ja kertoi miten ennen vanhaan oli tapana pitää joka ilta juhlia, joihin kaikki oli kutsuttu pitämään yhdessä hauskaa. Jotenkin vain yksinkertaisesti ymmärrän Puskalaa.

Näin hiljattain haastattelun, jossa Eppu Normaalin kitaristi Juha Torviselta kysyttiin: mitä hän kaipaa bändin alkuajoista. Hän kertoi kaipaavansa sitä, ettei tekoja määrännyt niinkään järki, vaan asioita vaan tehtiin tunteella ja lujaa. Torvinen harmitteli, että nykyään astuu esiin yliminä, joka laittaa miettimään tekosiaan.

Tämä yliminä tuntuu olevan jonkinlaista omien moraalisten ihanteiden sekä ympäristön normien toteuttamista. Järkevää ja kehittävää, ilman muuta, mutta jatkuvasti toteutettuna, ah kuinka tylsää.

Kuinka lämmin valokuva Humppilan mökin omenapuun alla.

Näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä. Siinä ne. Kuitenkin ne minun konkreettiset Isänmaan sankarit. Yhdeksän lapsen äiti, suurperheen pää. Päähän ja käteen kranaatista haavoittunut Suomen puolustusvoimien kovia kokenut sankarisotilas. Harmi, että ajanpuute teki kuilun, jonka takia en ehtinyt jutella teidän kanssanne kaikesta siitä, josta olisin niin paljon halunnut kuulla. Oli miten oli, pysytte mielessäni siihen viimeiseen päivääni asti. Pappa ehti onneksi Taneliksi haukkua, ja Mamma niin monta kertaa lyhyttä ja pitkää poikaa halata, mikä tuntui salaa aina hyvältä. Muistan vielä liidut, kankaat ja neulat, joihin ei saanut matalalta katsova pikkumies koskea. Perhana, oli se Pappakin oikein komea mies.

Sillankaiteellakin on oma elämänsä ja asukkinsa. Joku hyönteistuntija kertokoon minkärotuinen vesseli on kuvassa.

Lintujako kadehdit, vapauttasi ikävöit?

Kuten kuvasta näkyy, on Braku tilassa, jossa sitä on ehdottomasti mukavin katsella ja kokea. Etenkin lumisateella Kaarlenkadulta, jolloin mieleen tulee rusettiluistelut, joissa saa parisuhteeseen viihdettä vaikkapa tiskivuorohipan muodossa. Vaikka jengin saunaillan fudis hupia kesäkentällä olikin, on pikku höntsäkiekko piirun verran hauskempaa. Kun kenttä on nyt tuossa kulman takana, tulee otettua maila ja luikkarit messiin tänä talvena useammin ennen. Jos kiekkoilu kiinnostaa, niin puhelu minulle ja sovitaan ajankohta. Pelejä löytyy useimmiten useita, joihin pääsee kivasti mukaan.

Jahas, minuuttien päästä on lähtö päivän reikäpalloturnaukseen. Muuten mahtava juttu, mutta viime torstain treeneissä venähtänyt selkälihas tekee yläkropan liikkeistä tuskaisia. Torstaista tähän hetkeen onkin mennyt säännöllisesti mobilaattia rasvaillessa ja varovasti venytellessä, pohtien pystyykö sitä pelaamaan alkuunkaan. Tänä aamuna sain jo laitettua sukat itse jalkaani, mikä antaa toivoa. Toivon, että pari kapselia ibuprofeiinia siirtää kipukynnystä sen verta ylemmäs, ettei tarvitse peleissä kiinnittää huomiota omaan kroppaan, vaan pelkästään peliin. Koko ensi viikon ehtii sitten kärsiä ja nuolla haavojaan. Eipä paljoa järkeä, ei, mutta nykyajan ainoaa mahdollisuutta leikkiä etäisesti alkukantaista soturia, ei voi hevillä missata. Updaatti 22:27 Ibuprofeiinia tuli popsittua niin paljon, että nyt on pakkikin aivan sekaisin. Sen ja pelifiiliksen ansiosta selkälihaksen tuska jäi taka-alalle, pystyin sentään pelaamaan, vaikka innostus esim. tuuletteluun oli kyllä vaisua, sen verran nihkeä olo oli. Ilmeisesti aikamoista dopingia tuo aine, sillä jokin outo suonenveto ranteisiin iski: nakutin ensimmäisessä pelissä huimat viisi maalia ja syötön. Salibandya on tullut pelattua jo 10 vuotta, mutta en muista toista kertaa, jolloin omasta jengistä minä tai joku muu olisi liiton matseissa yltänyt samaan. On varmaan joku joskus. Oli vastuskin aika hanurista, mutta silti kolmella ketjulla pelatessa näinkin onnistuminen lämmittää nyt näitä turnauksen jälkeisiä kolotuksia, joihin voi nyt lisätä pahan tällin saaneen oikean polven. On hieman monivammainen olotila ja kävelytyylistäkin tulee suoraan sanottuna mieleen tortut pöksyissä vaeltava Keinänen. Lepo tuntuu nyt oikein hyvältä ajatukselta. Voitot tuli siis taas molemmista otteluista, joten jatkamme puhdasta linjaamme. Tuomarien taso oli toisessa pelissä kaukana pelin tasosta, mutta peli päättyi silti 10-0, onneksi. Eivät edes tuomarit onnistuneet tuhrimaan nollapeliämme, joka on suhteellisen harvinainen tulos salibandyssä. Onkin vähän hilpeää ja samalla turhauttavaa, jos tuomari on niin kuutamolla, että tätä tarvitsee tsempata kesken pelin. “Perusasiat kuntoon, seepra! Kyllä se siitä lähtee.”

Hikinen ja sähköinen tunnelma muuttui kuin salamasta normaaliksi, kun tuomari vihelsi vihdoin loppuvihellyksen. Se oli vain leikkiä, mutta tavallaan vakavaa sellaista. Sama kaveri, joka iski vielä muutama minuutti sitten poikittaisella selkään, jota haukuttiin takaisin kuspääksi ja tuupattiin perään, saa loppuseremonioissa hymyn kera taputukset ja kättelyn, ja vieläpä aidot sellaiset. Heimorooli on ohi ja kaikki marssivat kiltisti yksilöinä suihkuun ruotimaan asioita sulassa sovussa. Hieman koomista, mutta tekee hyvää itse kullekin silloin tällöin.

Wolffin kera Väinö G:n kiekkoviisaus:

You miss 100% of the shots you never take.

Tatu Koirasella tuntui olevan huono flaksi Verkkokauppa.comin kanssa. En sano juuta enkä jaata, mutta hieman erikoiselta tuntuu molempien osapuolten käytös. Täytyypä tällaisetkin kuitenkin mainita, että pysyy kaupat checkissä. Toivottavasti tilanteeseen tulisi jokin järkevä lopputulos. Seuraava on räikeä tyylivirhe:

Tulevaisuudesta totesin sen verran, että nyt kun minulla on kauppasaarto heidän osaltaan, en tule mainitsemaan liikkeestä mitään positiivista, mutta negatiivista senkin edestä, sillä enhän menetä enää mitään, vaikka arvostelisinkin yrityksen toimintaa (toki lain rajoissa).

Oikealla asenteella ratkaistaan ne kiperimmätkin asiat.